Kategoriat
kirjoittaminen Uncategorized

Case Mutsimedia: Uusi palo kirjoittamiseen löytyi yrittäjätarinoiden kautta

Oliko mennyt muutama kuukausi siitä kun kuopukseni oli syntynyt, kun tuntui että tarttis ehkä taas tehdä jotain. Kirjoittaminen on aina kulkenut mukana, mutta aina en ole siitä nauttinut. Kirjoittamiselle varattu aukko markkinoijan työssä on ollut kapea ja liian littana. Ilma hengittää on tuntunut ahtaalta. Sieltä ulos kömpiminen on käynyt ujojen ensiaskeleiden jälkeen nautinnollisesti venytellen, raajojen täyttä mittaa tavoitellen.

Kokemuksellisuus ja henkilökohtaisuus tuo tekstiin aitoa syvyyttä

Mutsimedia tuli oikeaan aikaan elämääni. Se oli vakiinnuttanut paikkansa fiidissäni, tunsinhan perustajan ja päätoimittajan, Jennin, jo entuudestaan. Tuon naisen tekemisiä on aina kannattanut seurata, enkä ollut väärässä nytkään. Hän kannusti kirjoittamaan omalla tavallani, eikä sitonut formaattiin tiukasti, vääntänyt tehokkuusvivusta, rusentanut rautakouralla. Päädyin kirjoittamaan ikäihmisille kotiapua ja seuraa tarjoavasta Gubbesta. Sen perustajat ovat työteliäitä ja ihailtavan inspiroituneita ihmisiä, naisia, jotka antavat itsestään paljon, jotta inhimillisyys, lempeys, ystävällisyys, ja yksinkertaistettuna, onnellisuus maailmassa lisääntyisi. Oli mahtava haastatella heitä.

Kirjoitin tekstin kokemuksellisesti, henkilöltä henkilöistä henkilöille. Paljon hoota. Mutta se toimi! Koska yrityksen ydin on vahvasti ihmisläheisyydessä. Aidoissa kohtaamisissa ja näkyvästi hyvän tekemisessä. Tämä ei toimisi kaikkien kohdalla, vai mitä sanotte.

Aloitan:

(ote Mutsimedian jutusta)

”On tuiki tavallinen tiistai-iltapäivä. Suunnittelen tainnuttavani pienokaiseni tissilläni ja siirtäväni aivot aikuisten juttuja vastaanottavaiseen tilaan. Ja onnistun!

Olen tallentanut haastattelua varten Gubben Sandran numeron ja painan vihreää luuria huokaisten tyytyväisenä. Kunnes puhelimeen vastataan, ja niin vastataan myös sohvalta tarvitsevalla huudolla. Myääh!

– Me halutaan rikkoa sitä naisen roolia yritysmaailmassa, on mahdollista menestyä työelämässä ja olla äiti samaan aikaan, painottavat Gubbe.io:n perustajat Sandra Lounamaa ja Meri-Tuuli Laaksonen.

– Ja vauvakin on välillä mukana myös tapaamisissa ja tapahtumissa.

Huh, he eivät kavahda puhelimesta kantautuvaa ölinää. Lapset saavat kuulua elämään kaikilla sen osa-alueilla.”

Lopetan palaamalla tunnelmaan haastattelun teosta taaperon kanssa. Tykkään paketoida maailman palauttamalla lukijan kirjoittajan kanssa samaan tilaan, mutta niin, että tälle jää jokin asia mietittäväksi. Koko jutun voit lukea Mutsimediasta.

Voi liikutus, mitä kirjoittaminen saakaan aikaan

Mitä sitten tapahtui, oli jotain itselle odottamatonta. Hyvä palaute on ennen juossut lävitseni kuin vesi hanhen selästä ( mitä en kylläkään ole nähnyt tapahtuvan), mutta tällä kertaa se osui. Olin antanut tekstille oman itseni sellaisena kuin osaan ja olen, halunnut kuvata aidon hetken näiden upeiden ihmisten ja heidän missionsa parissa. Tuoden sen kokemuksellisesti nykyhetkeen, niin että lukija voi tähän samastua. Kokonaisuus toimi, sain sydän-emojein varustettuja viestejä ja vedet silmiin kirvoittavaa palautetta [paras juttu mitä meistä on kirjoitettu] 🤯. On vahvuutta näyttää herkkyytensä, sanotaan. Sinä päivänä taisin olla tosi vahva.

Toinen palavasti missiotaan toteuttava yritys on ruokakassipalvelu Venner. Myös heidän kanssaan koin vahvan tunteen, että tämä juttu pitää tehdä. Pakko saada ulos, kerrottua, kailotettua. Minä haluan auttaa vähävaraisia perheitä voimaan hyvin, syömään hyvin – saatoin tehdä sen valuttamalla tarpeeni tekstiin.

Jotta yhdenkään lapsen vatsa ei kurnisi, camoon, nyt ollaan niin syvällä sydämessä että ei voi kuin antaa kaikkensa. Syntyi teksti, johon käytin aikaa syventyen huolella faktoihin ja näkökulmaan. En halunnut antaa holhoavaa kuvaa toiminnasta, se ei osoita sormella tai huutele ylhäisyyksistä. Se tuo auttamisen ja avunsaannin lähelle, arkipäiväistää ja mahdollistaa tärkeää asiaa. Venner vaikuttaa asioihin. Oma kokemuspinta lama-aikana kasvaneena ja nyt pikkulasten äitinä loi nöyrän ja ymmärtäväisen pohjan kirjoitustyölle, jota varten erikseen perehdyin vielä perustarpeiden toteutumisen viitekehykseen Suomessa yhteiskunnan ja yksilön tasolla. On tärkeää, että juttu ei jää paatoksen tasolle, vaan siinä on väriä, toivoa ja tilaa kysymyksille.

Kirjoitin muun muassa näin: ”Uskon Vennerin toimintaan erittäin vahvasti tästä syystä – kyse ei ole pelkästään kassillisesta ruokaa, vaan kourallisesta mahdollisuuksia.” Lue koko juttu Mutsimediasta.

(Myös tästä sain sydämiä.)

😚😍

https://mutsimedia.fi

Kiitokset Jennille luottamuksesta ja tuesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *